Polso.fi

Valikko

 

 

Viimeisin päivitys:
16.4.2019 19:13:26

Muistojen krinti


Kirjoitus on julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä

Erään Pohjanmaan pitäjän vaakunaan on kuvattu krinti. Useimpien vaakunoiden aihe liittyy läheisesti ko. pitäjän harrastuksiin, luontoon tai elinkeinoon. Krinti pitäjän vaakunassa ei nykyajan ihmiselle paljon kerro, mutta jo keski-iän ylittäneellä siitä on monia muistoja. Kun palaamme ajassa noin 50 vuotta taaksepäin, oli krintien pito sallittu miltei kaikilla kyläteillä. Karja kävi vapaasti yhteisillä metsälaitumilla ja siksi oli kaikki viljelys- sekä kyläaukeat aidoilla suojattava. Siellä, missä tie kulki viljelysten halki, oli aina krinti ajotiellä.

Varhaisimpiin lapsuudenmuistoihin kuuluu kotipihan lähellä sijainnut ns. tarha-krinti ja sen vieressä oleva portti jalankulkijoita varten. Karjaa uloslaskettaessa oli nuorempien, jotka siihen kykenivät, tehtävänä krintin, sulkeminen. Sillanpäästä Halsualle johtavalla tiellä oli noin 10 krintiä. Olipa siinä matkustavilla monta pysähtymistä ja vaivaa matkalla. Ajomies tai kyydittävä joutui usein laskeutumaan rattailta krintiä avaamaan ja jälleen sulkemaan.

Tämä sulkeminen olikin tärkeä toimitus, sillä jos se jäi tekemättä, niin karjalauma saattoi pienessä ajassa tehdä pahaa jälkeä viljapelloilla. Siksipä usein kuuli vanhempien sanovan matkaan lähteville:
"Muistakaa sitten panna krintit kiinni."

Yksi tällainen muistojen krinti sijaitsi keskellä kylää ja sen luo me pojat usein kokoonnuimme. Sanoimme sitä Haapasalon krintiksi ja krintin tekijät olivat tarkkuudestaan tunnetut Aleksi ja Matti Haapasalo. Muistini mukaan tämä krinti oli erikoisen hyvin tehty. Sen tukipylväät oli kuorittu pahkamännystä ja puolapuut kuusen näreistä. Kotitekoisiin saranoihin kiinnitettynä se liikkui hyvin, joten siinä oli hauska ottaa kyytiä toisten avustamana. Oli siinä pelonsekaista jännitystäkin, sillä jos krintin päälle nousi useampiakin poikia yhtäaikaa, saattoi se laueta. Tällöin lähelläasuvista veljeksistä Aleksi tai Matti korotti äänensä, mikä sai pojat pakenemaan.

Yksi tärkeä aihe kokoontumiseen krintin luo oli se, kun sai palkkion toivossa avata krintiä hevosella matkustaville. Virkamiehet kulkivat matkoillaan käyttäen kestikievarin kyytiä ja silloin oli krintin avaajalla mahdollisuus saada jonkun lantin tai makeisia. Autoja ei tuolloin kovinkaan usein nähty, mutta vanhempien kuulimme autoista puhuvan ja kovasti odottelimme, milloin auto ilmestyisi ja ja kuka sille ehtisi portin avata. Tulipa sitten kerran auto ihan yllättäen. - Olimme kotiportin luona, kun eteemme ilmaantui musta komea auto. Sitä sanottiin Sykäräisen loistoautoksi ja kyydissä siinä oli Isonsaaren Alpertti kihlattunsa kanssa. Nähtyämme auton emme huomanneet avata krintiä ennenkuin kuljettaja huusi:
"Pojat portti auki"
Toista, käskyä ei tarvittu ja niin auto sai jatkaa matkaansa.

Krintin asemasta voitiin käyttää myöskin veräjää siellä, missä vähemmän liikuttiin. Veräjän käyttö oli vaivalloisempaa, sillä veräjäpuut oli yksitellen aseteltava paikalleen ja siksi veräjä usein tahtoikin unohtua auki. Tästä syystä täytyi laittaa matkaan erityisen veräjäpartion, ettei vaaraa ehtisi tapahtua. Veräjän pielessä näki usein kehoituksen: muista sulkea veräjä, tai krinti.

 - Avattua veräjää kuulee usein käytettävän vertauksena esim. jonkun tutkiessa lakia:
"Siinä on lainlaatija jättänyt veräjän auki".

Portti sana esiintyy jo vanhanliiton ajoilta saakka monin vertauskuvin avatusta portista ja lammasportista. Myös portin vartijaa on tarvittu ikiajoista tähän päivään asti ja edelleen tarvitaan. Krinti sana lieneekin vain murretta portti sanasta. Tarkoitus eli virka on sama kaikilla.

- "Lahonnut on, muistojen krinti,
   muotosi muistan ja muisto elää"   

   I. P.




Home > Arkisto > Artikkeleita > Muistojen krinti
Copyright © 2010, Polso-seura, Tämä sivu on kasattu sydänverellä ilman yhteiskunnan tukea saati EU-hankeaktivaattoreita.
Verkkopalveluntarjoajamme lupaa, että sivustomme sijaitsee hiilineutraalissa palvelinkeskuksessa. Palautetta sivustosta ja kehitysehdotuksiasi voit jättää tästä.