Vetelin Polson kylän
alkuperään lisävalaistusta
Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä. Päivämäärä on tuntematon.
Paavo Polso kirjoittaa KP:n numerossa 120 mielenkiintoisia uusia asioita Polson kylän perustamisesta ja sen alkuperästä. Kun jokainen tällainen asia vaatii laajempaa aineistoa kuin mitä yhden kylän kartta- tai maakirjamerkinnät voivat tarjota, ei tehne lisäselvitys pahaa, vaikka valitan, etten ole päässyt aivan perimmäiseen alkuperään käsiksi. Syynä tähän oli vanha laki tilojen perustamisesta, mikä vaati vähintäin 24 tynnyrinalaa viljeltyä peltoa, ennenkuin "maanfastat" annettiin. Tässä tapauksessa nämä sai Erkki Antinpoika Wirkkala s. 3.8.1703 ja k. 23. 12. 1784. Hän oli kotoisin Kaustisen Wirkkalan Vanhastatalosta ja hänen isoisänsä oli lautamies Juho Kaupinpoika Torppa Vetelistä.
Polsoa oli torppana viljellyt Juho Antinpoika Polso-Sandbacka ja hänen vaimonsa Sofia Erkintytär Humalalampi, Sofia s. 25.3. 1693 ja kuoli 25. 2. 1756. Hänen miehensä kuoli v. 1726 ja 12.2.1727 tuli Erkki Wirkkala Kaustiselta, nai lesken ja sai torpan, josta hän teki talon v. 1729. Ilmeisesti vanha lautamies Torppa, joka eli 102 vuotiaaksi ja kuoli v:na 1736, järjesti tämän avioliiton pojanpoikiensa entisenä holhoojana, sillä heidän isänsä oli kuollut v. 1716 kolmen lapsensa kanssa luultavasti vihollisen käden kautta.
Polson koskiset rannat ovat harvinaisen kauniit varsinkin Luhtakoskella ja talon tilusten laajentamiseen täällä oli mitä parhaat edellytykset. Mutta talonpitäjää ei tahtonut olla tiedossa. Miestään 10 vuotta vanhempi Sofia sai kaikkiaan 8 lasta. Vain Elias poika eli 7 vuotiaaksi. Muut kuolivat alle 2 vuotiaina. Ilmeisesti äiti oli saanut Isonvihan koittelemusten aikana keuhkotaudin, johonka lapsi toisensa jälkeen sortui ja hän itsekin lopulta menetti henkensä. Sofian kuoltua koetti Erkki avio-onnea uudelleen ja nai Brita Heikintytär Pakkalan 29.8.1756. Jos edellinen emäntä oli hyvältä varalta vanha, oli nuorikko sen uudempi, sillä Brita oli täyttänyt 20 vuotta. Erkki oli sitävastoin juuri ylittänyt 53 vuotensa.
On mahdollista, että "Friitan pelto" onkin ollut "Priitan pelto", sillä f, b. p. ja v. sekaantuvat helposti nimissä. Esimerkiksi Veiskon luoman entinen nimi on ollut Peiskon luoma. Tuntuu yksinkertaisesti siltä, että Pakkalan tilalla oli pelto Polsossa ja isäntä nai Pakkalan tyttären ei vain ehkä kauniitten kasvojen ja nuoren iän, vaan pellon takia, kuten vanha hyvä tapa oli. Vähän päälle 16 vuotisen avioliiton aikana sai Brita miehelleen 11 lasta, joista eläjiksi jäi 6 kappaletta, niistä poikia neljä.
Brita kuoli nuorena, 36 vuotiaana, keuhkotautiin hänkin, jättäen pieniä lapsia jälkeensä, joten Erkin oli pakko mennä naimisiin kolmannen kerran. Tällä kertaa oli kysymyksessä vanha ja vakava ihminen, vain 5 vuotta miestään nuorempi, Margeta Mikontytär, Evijärveltä. Erkin kuoltua muutti leski kotiseudulleen takaisin.
Yhdeksäs lapsi järjestyksessä, Erkki peri Polson ja asui sitä viidentenätoista syntyneen veljensä Juhon kanssa, kunnes v:na 1795 luovutti puolet Polson tilasta, jonka viljelykset olivat nyt kaksinkertaisiksi karttuneet, nuoremmalle veljelleen. Erkin vaimo oli Brita Kettu Kaustiselta. V:na 1800 hän myi Polson osuutensa vieraille ja v. 1811 muutti perheineen Kaustisen Wirkkalaan takaisin, jossa asui itsellisenä. Hänen ainoa poikansa oli nainut Puumalaiselta ja ostanut Huntukselta tilan n:o 2, mikä sai nyt nimen Polso.
Kahdestoista oli Erkki. Hän meni naimisiin 19 vuotiaana Margeta Antintytär Isokainun kanssa, mutta kuoli puolen vuoden kuluttua yskään, ja avioliitto jäi lapsettomaksi.
Kolmastoista oli Maria, joka muutti Kokkolaan.
Neljästoista oli Brita, jonka nai Erkki Juhonpoika Juoperi Kaustiselta. He saivat mökinmaan Polson mailta, jota mökkiä alettiin kutsua Juoperinkankaaksi.
Edellämainitun Polson tilan n:o 2:n isännän, Juhon, pojanpoika oli Antti Polso eli R e t u l a. Hän oli jo runoilija ja omasta kohtalostaan sepitti mm. seuraavat säkeet:
"Olisin saanut koitella Juoperin Maijan villaa,
Mutta viivyin Varilassa koko pyhä illan".
Varilasta hän naikin Maria Juhontyttären ja heidän poikansa oli Juonikas eli Pikku-Retula, jolle Juoperinkankaan torppa joutui v. 1868.
Seitsemästoista eloonjääneistä, Heikki meni Kokkolaan, jossa nai Alavetelin Buldanista kotoisin olevan Susanna Gabrielintyttären ja muutti perheineen ensin Kaustiselle, josta Lohtajalle v:na 1791.
Tässä siis niin perusteellinen selitys kuin on mahdollista Polson ensimmäisistä eläjistä. Mitenkä talon varsinainen perustaja Juho Antinpoika Sandbacka sai tilalleen nimen Polso on täysin tuntematon asia. Polso yhtä hyvin kuin esim. Huntus ovat nimiä, joita ei suomalaisessa nimistössä missään muualla esiinny. Polsoksi kutsuttiin ennen päätönavaria ja nimi on ilmeisesti venäläistä alkuperää tullen "bolsoi" sanasta, joka kyllä äännetään balsoi, mutta polso nimi on eräänlainen hyväilynimi juuri navarille, jolla saatiin kaikkein suurin reikä aikaan, Balsoi merkitsee juuri suurta. Tällainen nimiyhtäläisyys on tavattavissa suomalaisesta aatelisnimien joukossa. Jo 1400 luvun alulla vaikutti aatelissuku, jota kutsuttiin nimellä Pura tai Pora suvun sinetissä olevan "nappakairan" kuvan mukaan. Olisikohan Erkki tai Juho, jompikumpi, Polson ensimmäisistä omistajista käyttänyt puumerkkinä T muotoista kuviota, joka voidaan selittää päätönavaria eli polsoa kuvaavaksi. Joku veteliläinen puumerkkien keräilijä voisi antaa tähän kysymykseen vastauksen. Toiselta puolen asiaa tarkastaen huomaamme, että Polso sai nimensä Isonvihan aikana, jolloin venäläiset täyttivät maan ja jolloin veteliläiset ajoivat karjansa kellottomina Pilvinevan maille, nykyisen Polson seuduille, kuten sitten v:na 1808, kun sota uudelleen kulki seudun yli. Ehkä siellä oli seudun suuri pakolaisleiri silloin tiettömän taipaleen takana ja ehkä se venäläisiltä sai juuri bolsoi-sanasta lyhennetyn muodon. Näinkin voidaan asia selittää. Ratkaisevana kuitenkin olisi pidettävä tuon puumerkin löytymistä.
Ilmari Wirkkala.